Puukko.biz

Puukko pilvistä putosi, veitsi vieri taivahasta*

Puukkoblogi

Lasten puukko?

Posted by Tuomas Kemppainen on May 15, 2009 at 4:22 PM

Tänä päivänä monet valmistajat tarjoavat lastenpuukkoja, joissa on tylsä kärki ja sormisuojus. Ajatus siitä, että lapset pienestä pitäen tottuvat puukon käsittelyyn on ilman muuta kannatettava. Lapsuudessani 70-luvulla Kainuun korvessa suhtautuminen puukkoon oli kuitenkin vielä luonnollisempi.

Muistan kun olin joskus neljän - viiden vuoden ikäisenä isän ja äidin mukana marjametsässä. Pienen pojan jalkoja alkoi väsyttää kavuta vaarankuvetta ylös ja alas. Isä huomasi, että pieni tauko olisi pikkumiehelle paikallaan, varsinkin kun aika alkoi metsässä tulla muutenkin pitkäksi. Siispä isä kaivoi kumisaapaan varrestaan miehenalulle ajankulua ja antoi Tommipuukon kouraan. "Vuoleskele sillä ajankuluksesi.

No puukkohan kiinnosti kovastikin ja aikani sitä ihailtuani yritin vuoleskella maasta löytämiäni kuivia kuusenoksia, mutta vaikka puukko olikin hyvässä terässä, niin voimat eivät oikein riittäneet kunnon vuoleskeluun. Sitten silmään sattui puukon tuppi. Olisikohan tuo vähän pehmeämpää ainesta... ja olihan se.

Jäljet ovat vieläkin nähtävissä Setti Keräsen tekemän Tommipuukon tupessa. Itse asiassa taisin moisista selvästi erottuvista jäljistä vähän säikähtääkin - nyt ei oltu oikeassa hommassa. Ennen vanhempien paluuta ehdin kuitenkin vielä vuoleskella kumisaappaitteni pohjan reunoja, niissä jäljet eivät erottuneet niin selvästi.

Tarina voi tuntua hurjalta, mutta totuus on, että pikkupoikana en saanut puukoista isompia haavoja, vaikka se vähän isompana roikkuikin lähes aina mukana. Jos joskus haavan sain, niin yleensä kysymys oli viiltohaavasta. Siinä mielessä kärjen pyöristyksellä on ehkä suurempi psykologinen kuin käytännön merkitys.

 

 

Categories: None

Post a Comment

Oops!

Oops, you forgot something.

Oops!

The words you entered did not match the given text. Please try again.

Already a member? Sign In

1 Comment

Reply Pekka
1:15 PM on May 29, 2009 
Itse ostin pojalleni 5v. syntymäpäivälahjaksi puukon. Puukko on Marttiinin Pikku-Condor. Poika harjoitteli vuolemishommia Moralla neljä vuotiaasta saakka. Talonrakennustyömaalla oli pikkupalikoita mitä vuoleskella. Viisivuotiaana oli kaikki sormet tallella ja yhtään tikkiäkään ei vuoden aikana tarvinnut ommella. Poika oli näin puukkonsa ansainnut. Kärjen tylsentämisessä menee puukko vähän piloille. Lasta täytyy vain valistaa, ettei puukko kädessä juoksennella. En tiedä uppoaisikko tylsytetty kärki nahkaan, jos puukkoon kaatuisi? Sormisuojaa pidän lastenpuukossa tärkeänä. Miten helposti käsi lipsahtaakin terään, jos peukku ei pölkkyyn lyötäessä olekkaan kahvan päässä.