Puukko.biz

Puukko pilvistä putosi, veitsi vieri taivahasta*

Puukkoblogi

view:  full / summary

Puukko- ja k?sity?festivaalit

Posted by Tuomas Kemppainen on July 1, 2010 at 3:53 PM

Kauhavan perinteiset puukkofestivaalit 19.-20.6.2010 uudistuivat tänä vuonna Puukko- ja käsityöfestivaaleiksi. Samalla paikka siirtyi Kauhavan Nuorisoseuran talolta Kauhavan Koulukeskukseen.


 



Puukko- ja käsityöihmisten yhteiselo näytti sujuvan ongelmitta ja isommat tilat tuntuivat olevan näytteilleasettajien mieleen.


 

Ohjelmaan kuului perinteisen myyntinäyttelyn lisäksi mm. Taisto Kuortin luento Suomalaisen puukon historiasta ja mallistosta. Luento oli mielenkiintoinen, vaikka tunti olikin lyhyt aika asian käsittelyyn.


 


Myös perinteiset Puukonheiton SM-kilpailut pidettiin. Harkitsin hetken osallistumista, mutta seurattuani hetken harjoitusheittoja tulin siihen tulokseen, että kyseessä on enemmän taito kuin voimalaji ja jänistin.


Myyntinäyttelyssä oli paikalla Suomen puukontekijöiden huippua, sekä käyttöpuukkojen tarjoajia ja ilman hankintoja en itsekään paikalta poistunut.


 

Festivaalien yhteydessä oli myös mahdollisuus päästä tehdaskäynnille tutustumaan Iisakki Järvenpään puukkotehtaaseen, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Ensi vuonna uudestaan.

 

 

 

Vanhat puukkoluettelot

Posted by Tuomas Kemppainen on June 12, 2010 at 4:10 AM

Kansalliskirjasto on digitoinut valtavat määrät vanhoja pienpainatteita ja tuonut ne verkkoon kaikkien saataville. Joukossa on muun muassa puukkotehtaiden kuvastoja ja hinnastoja 1900-luvun alkupuolelta.


Perustin puukko.biz sivustoon uuden osion Puukkoluettelot, johon olen kerännyt suoria linkkejä mielenkiintoisimpiin kuvastoihin.

Puukkon?yttely Vaasassa

Posted by Tuomas Kemppainen on June 6, 2010 at 3:58 PM

Suomen Kansallismuseon kokoelmista koostettu puukkonäyttely: Suomalainen puukko, on tänä kesänä esillä Pohjanmaan museossa Vaasassa 11.6. - 29.8.2010.


 

Näyttelyn perusrunko on sama, kuin viime vuonna Kajaanissa pidetyssä näyttelyssä, mutta luonnollisesti sitä on terästetty mm. kauhavalaisilla ja ylihärmäläisillä puukoilla.

 

Aiheesta lisää kertoo sanomalehti Pohjalainen. Kannattanee pyörähtää katsomassa, jos on kesällä Vaasan suunnalla liikkeellä.

Sorkoupotus oppia

Posted by Tuomas Kemppainen on May 26, 2010 at 4:11 PM

Posti toi tänään mukavan yllätyksen. Ennakkotilaamani Taisto Kuortin kirjoittama Sorkoupotus -kirja saapui painotuoreena.

 


 


Sorkoupotus on perinteinen tapa koristella tuohipäisiä puukkoja ohuilla metalliliuskoilla. Tekniikalla päästään erittäin näyttäviin lopputuloksiin.

Kirjaa en vielä ehtinyt läpi lukea, mutta jo pikainen silmäily paljasti, että näillä ohjeilla sorkoupotusta ainakin käsistään näppärä voisi jo koettaakin. Palaan kirjaan tarkemmin myöhemmin puukkokirjat osiossa.

Esipuheessaan Kuortti viittaa työn alla olevaan Suureen suomalaiseen puukonrakennuskirjaan, jonka laajuus tulee olemaan noin 400 sivua. Eli jälleen jää odotettavaakin.

Apinoiden puukkoja?

Posted by Tuomas Kemppainen on May 7, 2010 at 3:50 PM

Tutkijat ovat löytäneet Afrikasta kiviveitsiä, jotka ovat huimasti aiemmin tunnettuja vanhempia.


 

 

Pitkään uskottiin, että ensimmäiset kiviset veitset valmistettiin nykyihmisen toimesta noin 40 000 vuotta sitten.Sittemmin aikarajaa siirrettiin taaksepäin 200 000 vuoden päähän. Tuohon aikaan ilmestyivät modernit ihmiset, jotka alkoivat tuottaa aikaisempaa kehittyneempiä kivityökaluja.

 


 

Viimeisimmät Keniasta tehdyt löydöt ovat kuitenkin yli 500 000 vuotta vanhoja. Tämä tarkoittaa, että ne eivät ole nykyisen ihmislajin Homo Sapiensin aikaansaanosta, vaan ne on tehnyt jokin aikaisempi kädellinen laji, mahdollisesti Homo heidelbergsis tai Homo rhodesiensis.


Vanhimmat löydetyt kiviset työkalut ovat vielä huimasti vanhempia, mahdollisesti jopa 2,5 miljoonaa vuotta vanhoja talttoja ja kaapimia. Vanhimmat kirveet taas ovat 1,5 miljoonaa vuotta vanhoja.


Löydöstä kertoo mm Science Now

Sveitsin armeijan taskuveitsi

Posted by Tuomas Kemppainen on May 1, 2010 at 3:43 AM

Jokainen tuntee MacGyverin monipuolisen punapäisen monitoimilinkkarin, jolla voi tehdä tuhat ja yksi asiaa. Itsellänikin sellainen kulki aina mukana lentokenttien turvamääräysten kiristymiseen asti. Harva kuitenkaan tietää tarkemmin tämän klassikon taustoja. Tutustuin aihetta käsittelevään Derek Jacksonin kirjaan: Swiss Army Knives A Collectors Companion.

 


Sveitsin armeijan taskuveitsen tarina alkaa yllättäen Saksassa, sillä Solingen tunnettu veitsiteollisuus toimitti ensimmäiset Sveitsin armeijan tarvitsemat veitset ennen kuin paikallista tuotantoa oli saatavalla.


Karl Elsener (1860-1918) perusti myöhemmin Victorinoxina tunnetuksi tulleen veitsitehtaan Sveitsin Ibachiin vuonna 1884 ja yhdessä 25 muun veitsentekijän kanssa hän sai ensimmäisen armeijan tilauksen vuonna 1891.

 

 


Sotilaille tarkoitettu malli sisälsi veitsen terän lisäksi piikin, purkinavaajan ja ruuvimeisselin, jota tarvittiin aseen huoltotöissä. Sveitsiläisten valmistajien ongelma hinnan määritteleviä saksalaisia alan suuria toimijoita vastaan oli käsityön suuri määrä. Elsener jäikin pian yksin toimittamaan linkkuveitsiä.


Muutamaa vuotta myöhemmin 1897 Elsener julkaisi patentoimansa uuden tuotteen, joka sisälsi uusitussa kevyemmässä rungossa aikeisempien neljän terän lisäksi myös lyhyen veitsenterän ja korkkiruuvin. Kyseinen malli ei koskaan ole kuulunut sveitsin armeijan viralliseen varustukseen, mutta ahkerassa käytössä se on siellä ollut. Legenda oli syntynyt.

 

 

Moni muistaa, että punapäisiä Sveitsiläisiä inkkareita on miljoonien kopioijiensa lisäksi kahta merkkiä: Victorinox ja Wenger. Nämä kaksi ovat kumpikin toimittaneet sveitsin armeijalle veitsiä vuodesta 1893 lähtien, joten ihan noviisi Wengerkään ei ole, mutta jos puhutaan sveitsiläisistä sveitsin armeijalle toimituista taskuveitsistä, niin Victorinox oli ensin. Nimi ei tietenkään aluksi ollut Victorinox, vaan nimi syntyi yhdistämällä ranskankielinen ruostumatonta terästä tarkoittava sana Karlin äidin Victoria nimeen.Tänä päivänä Victorinox omistaa myös Wengerin tehtaat.


 

 

Koska sveitsin armeijan linkkaria on tehty jo toista sataa vuotta ja valtavia määriä, niin ei ole ihme, että se on ollut käytössä niin avaruuslennoilla, kuin pelastamassa henkiä erilaisissa tiukoissa tilanteissa. Tarinoita on monia, mutta vaikka puhutaan armeijan linkkarista, niin tarinat eivät ole kuitenkaan yleensä niin sotaisia kuin kotoisat puukkotarinamme esim. Talvisodan taisteluista. (Luin muuten äskettäin Mika Kuljun kirjan Raatteen Tie – Talvisodan sankaritarina ja vaikka puukko ei siinä olekaan pääroolissa, niin suosittelen lämpimästi.)

 


Näinä aikoina on hankala uskoa, että Victorinoxin tehtailta ei ole 126 vuoteen irtisanottu ketään. Asiaan varmasti vaikuttaa, että yritys on yhä osittain Elsenerin perheen omistuksessa ja sen johtama.

 

Nykyisiin vihreisiin arvoihin taas sopii, että läheinen kylä lämpenee karkaisun hukkalämmöllä ja terien hiomispöly ja puukahvaisten veitsien tekemisessä syntyvät lastut kierrätetään uusiokäyttöön.


Tänä päivänä Victorinox valmistaa hämmästyttävän montaa eri linkkuveitsimallia ja lisäksi runsaasti keittiöveitsiä. Lisäksi tunnettu brändi on löytänyt nimensä niin kelloihin kuin matkalaukkuihin ja tuoksuihin.


Keräilymielessä sveitsiläisiä vilkuileva hyötyy siitä, että terän juuressa olevat merkinnät ovat vuosien saatossa vaihdelleet, kuten myös kahvamateriaalit ja logot. Näistä löytyy yksityiskohtaista tietoa Derek Jacksonin kirjasta Swiss Army Knives. Kuten puukkojen keräilyssä yleensäkin ongelmaksi voi muodostua varsinaisten helmien löytäminen, sillä yleensä linkkarit on ostettu käyttöön eikä vitriiniin pölyttymään. Jos toisaalta onnistuu keräämään mielenkiintoisen kokoelman, niin sen arvoa ilman muuta lisää, että maailman joka kolkalta löytyy Victorinox-harrastajia.


Itseltäni sveitsiläisiä linkkareita löytyy muutamia kappaleita, joista suurin osa on käytössä olleita. Kokoelman helmi taitaa toistaiseksi olla käyttämätön satavuotisjuhlamalli alkuperäisessä metallikotelossaan.


Puukkojunkkarit

Posted by Tuomas Kemppainen on April 16, 2010 at 3:07 PM


Häjyt liitetään monesti hyvinkin tiiviisti puukkoihin, Varsinkin jos kyse on Etelä-Pohjanmaasta.  YLE Teemalla Sakari Kuosmanen vie matkalle suomalaisten myyttien juurille. Tänään 16.4.2010 esitetty jakso Häjyt, valottaa häjyilyn syitä ja ilmenemismuotoja.


Ohjelma tulee uusintana vielä sunnuntaina 18.4. klo 14:50 ja ohjelma on kuukauden katsottavissa myös netistä. 


Puukkojunkkareiden elämää ohjelmassa selittää mm. emeritus professori Heikki Ylikangas. Puukkoihin suoraan liittyy ohjelman loppu, jossa vieraillaan Antti Rannanjärven luona. Tunnettu härmäläisten puukkojen tekijähän on kuuluisan häjyn verisukulaisia. 

 


Mielenkiintoinen dokumentti, näiden vuoksi kannattaa TV-lupamaksuja maksaa.

Suomalainen ja puukko

Posted by Tuomas Kemppainen on April 15, 2010 at 1:42 PM

Kävin Suomen Puukkoseura ry:n sivuilla ja huomasin sieltä jotain todella mielenkiintoista. Tiedotteet valikosta löytyy uusi dokumentit osio. Dokumenttien määrä ei vielä päätä huimaa, mutta Taisto Kuortin laatima dokumentti Suomalainen ja Puukko on loistava.

Dokumentti on saatavilla pdf, doc ja htm muodossa ja se sisältää hyvälaatuisia kuvia ja asiantuntevaa tekstiä suomalaisista puukkomalleista. Suosittelen lämpimästi kaikille siihen tutustumista.

Taisto Kuortilta näyttää olevan myös tulossa kirja Sorkoupotus, jota saa jo ennakkotilata.

Puukko sijoituksena

Posted by Tuomas Kemppainen on March 24, 2010 at 5:23 PM

Puukkojen keräilystä olen jo aiemmin kirjoittanut Puukkojen keräilyn pikaoppaassa ja nyt silmiini sattui J. Bruce Voylesin artikkeli "10 Common Mistakes knife collectors make" Knives illustrated lehden syyskuun 2009 numerosta.

Veitsien keräily on rapakon takana astetta vakavampaa ja sitä tehdään myös sijoitusmielessä, mutta osa virheistä on kyllä tehtävissä Suomessakin.

Voyles aloittaa raflaavasti ja kieltää ostamasta veistä johon on ihastunut, koska silloin voi tulla maksaneeksi liikaa. Hmm, sijoitusmielessä ehkä näin, mutta itse en kyllä allekirjoita tuota.

Seuraaavaksi artikkelissa korostetaan ennakkoon tehdyn tiedonkeruun merkitystä, jotta osaisi ostaa oikeita malleja oikeilta tekijöiltä. Tässä olen samaa mieltä. Mielestäni puukkotietoa ei voi koskaan olla liikaa saatavilla. Myöhemmin Voyles aivan oikein kritisoi Internettiä tiedon lähteenä, koska sinnehän kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa :D

Tätäkin blogia on kirjoitettu jo vuosi ja vaikka koetan muistaa lähteitä välillä mainita, niin kyllähän näissä kirjoituksissa on väkisinkin kyse subjektiivisista mielipiteistä.

Tärkeänä puukonkin kannalta pidän sitä, että tekijä on selvästi tunnistettavissa ulkonäöstä ja siinä on jotakin omaperäistä. Voyler varoittaa ostamasta veistä, jos ei itse ymmärrä miksi se on suosittu, koska suosio voi johtua enemmän tekijän puhelahjoista kuin laadusta.

Varoituksen sana tulee myös siitä, että tiettyyn malliin erikoistumalla voi joutua erikoishinnoittelun kohteeksi. Muutenkin hinta ja varsinkin jälleenmyyntiarvo tuntuu hänestä veitsen tärkeimmältä ominaisuudelta. No, onhan totta, että puukko voi olla sijoituskohteena erittäin hyvä ja sen arvo moninkertaistua kysynnän kasvaessa, mutta omasta mielestäni sijoittaminen ja keräily ovat kaksi eri asiaa. Tai ehkä en vain ole saanut kokoelmaani tarpeeksi arvopuukkoja.

Aion kuitenkin jatkossakin ostaa puukkoja joista pidän ja todennäköisesti jälleenmyyntiarvon miettiminen jää sitten jälkipolville.

Edit. 15.4.2010. Jouduin muuttamaan alkuperäisen otsikon "Älä osta puukkoa josta pidät", koska tämän jenkkijulkaisujärjestelmän kanssa on vähän ongelmia ääkkösten kanssa.

Puukkolaulut

Posted by Tuomas Kemppainen on March 23, 2010 at 5:59 PM

Puukko on tärkeänä osana suomalaista kulttuuria löytänyt tiensä myös moniin laulun sanoihin. Tunnetuimpia lienee laulu: Isontalon Antti ja Rannanjärvi.

 

Kansansävelmissä puukko onkin usein jotain muuta kuin työväline:

 

Kankaan Antti puukon osti ja riksin siitä maksoi, jolla se sitten ruotsalaisen kaulasuonet katkoi.

 

"Karhun sappia nuorille pojille!" Sanoo Sippolan Janne. Jättäkäätte, nuoret pojat, Puukko kotianne!

 

Niin minä olen kuin se kortilla voitettu Markkinapoika raukka; Raha on viety ja puukolla lyöty Sen vanhan kullan tautta.

 

En mie hylkää kultajain, vaikka puukkoja satelisi, vaikka ne kallion kovat kivet verta hikoilisi.

 

Parempi ois olla nuoren pojan Vaasan korkeassa linnassa, Kuin tuolla Jyväskylän lasaretissa, Puukon haavoja rinnassa.

 

Mänty-Hissa sanoi, että: "kymmenen saa tulla, viis saa lyödä puukolla ja toiset viisi puulla!"

 

 

Toisaalta viitataan myös puukon maagisiin ominaisuuksiin:

Jos tuo kuppar' kuolisi, niin sarvipussin saisin, rakot päähän rakentaisin ja puukolla naksuttaisin.

 

Kansansävelten sanat Suomen Kansan eSävelmät -sivustolta.

 

Uudenpaa puukkolauluperinnettä edustaa rovaniemeläinen Rap artisti Puukko-B, jonka sanoituksissa heiluu ainakin kirves. Varsin yksitotiselta taas kuulostaa PKO:n kappale Puukko

 

Puukkolaulun väsäsivät myös BigBrother 2008 osanottajat, jotka eräässä viikkotehtävässä kajauttivat oman sanoituksensa ja sävellyksensä: – Puukkoja, puukkoja, isoja puukkoja omasi tuu noutamaan

 

Omasta mielestäni parhaiten uusista tekijöistä on onnistunut RWO eli Rautavaara Worldorchestra, joka on tehnyt CD:n Puukko, jonka yli kuusiminuuttisessa nimikkokappaleessa Helapäätä häissä heilutellaan ja kruununpukua puetaan.

 

 

 

 


Rss_feed