Puukko.biz

Pieni poika voi olla varsin päättäväinen, kuten vanhemmat tietävät.

Olin ehkä noin neljän vanha, kun sain päähäni, että oma puukko on saatava.

Eikä mikä tahansa puukko, vaan naapurissa puukkoja takovan Komulan Setin  tekemä Tommipuukko.

Vanhempani kuuntelivat kitinääni aikansa, kunnes sitten päädyin äitin kädestä kiinni pitäen Komulan pirttiin, kysymään Setiltä puukkoa. Kolikkokukkarokin oli mukana, ja siellä muutama karkkiostoksista jäänyt pennonen. Tilanne oli jännittävä. Setti oli jo silloin vanha mies, hänellä oli mustasankaiset silmälasit, lierihattu päässä ja Tommipuukko roikkui vyössä edessä jalkojen välissä. Setti istui Komulan isossa pirtissä seinää kiertävällä pitkällä penkillä jaloissaan vanha kurkkupukki sylkykuppina. Setti oli purutupakan ystäviä.

Kuultuaan värisevällä äänellä toimitetun asiani Setti arveli, että Tommipuukkokauppohin ei tällä kertaa päästäisi. Mutta hän kaivoi kätköistään vanhan Marttiinin Ilves-puukon, jonka sanoi löytäneensä tieltä. Hän arveli, että pärjäisin sillä jonkin aikaa.

Pettymys oli suuri, kun aitoa punamustaa Tommipuukkoa en vyölleni saanutkaan. Äiti pisti vielä Marttiininkin viisaasti parempaan talteen odottamaan kasvamistani. Purema oli kuitenkin saatu, eikä parannuskeinoa ole vieläkään, yli 30 vuotta myöhemmin löytynyt. Siksi nämä sivut.

Tuomas Kemppainen