Puukko.biz

Tietomme esihistorialliselta ajalta perustuvat esinelöytöihin. Niiden perusteella ihmisen ensimmäinen työkalu oli kivi, johon oli murrettu terävä reuna. Sitä tarvittiin niin eläinten nylkemiseen, kuin paloittelemiseen eli tyypillisiin veitsen tehtäviin. Suomen ensimmäiset esinelöydöt ovat n. 9000 vuotta vanhoja.

Kiviveitsien mallit kehittyivät valmistustekniikan myötä ja terään liitettiin ajan myötä kahva. Tyyliin ja malliin vaikutti ennen muuta saatavilla olleet raaka-aineet ja niiden ominaisuudet. Suomessa käytettiin terien raaka-aineena mm. liuskekiveä ja kvartsia, muualla yleisen piikiven puuttuessa.

Veitsi toimi sekä työkaluna että aseena ja kuului kivikauden normaaliin perusvarustukseen. Kulttuurien kehitys erityisesti Lähi-idässä johti metallien hyödyntämiseen ja pehmeästä kuparista saatiin pian tinaa lisäämällä pronssia, jonka ominaisuudet sopivat veitsien valmistukseen. Suomeen pronssi saapui n.1800 ekr ja vaikka suurin osa löydetyistä esineistä on tuontitavaraa niin pronssia  osattiin valaa itsekin.

Raudan hyödyntäminen alkoi laajemmin nykyisen Turkin alueella n. 1200 ekr ja saapui Suomeen n. 500 ekr. Raudan valmistus oli pronssin valmistusta helpompaa ja raaka-ainetta oli runsaasti Suomen alueella. Rautaisia veitsiä oli monia malleja ja kokoja. Työkalun lisäksi sillä oli myös statusesineen tehtäviä.  Nykyisen puukon ulkonäköä alettiin lähestyä viikinkiaikaan eli n. 800 jkr jälkeen.

Vuosituhansia puukko tai veitsi on ollut tärkeä työkalumme, aseemme ja koristeemme. Siksi ei ole ihme, että hyvä puukko tuntuu niin ajattomalta ja ikiaikaiselta. Puukko kädessä voimme liittyä sukupolvien pitkään ketjuun.

Tuomas Kemppainen